Kirppikseltä löysin aivan ihanan Polarn O. Pyretin talvipuvun jossa on irrotettava vuori ja rukkaset samaan sarjaan. Ovat aivan kuin uudet! Arvatkaapas paljonko noista pulitin?
tiistai 16. lokakuuta 2012
perjantai 14. syyskuuta 2012
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Aarteita vuosikymmenten takaa...
lauantai 7. heinäkuuta 2012
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Uutta ja vanhaa kotiin
Sisustuskuume ollut korkealla koko alkukesän, maalia on kulunut ja uusia ideoita pulpahdellut päähän jatkuvalla syötöllä. Äidin kanssa suunniteltu ja jaettu ideoita, varmaan samaa virus molemmissa jyllää :)
| Meidän makuuhuoneeseen kotitutui uuden ilmeen saanut Hiltusen suvun naisilla kiertänyt 1970-luvun rottinkituoli |
| Pienen miehen valtakuntakin alkaa vähitellen valmistua |
| Olohuoneeseen sisustustarra verholautaan, "Loved you yesterday, love you still, always have, always will" |
| Kellokin vaihtoi väriä olohuoneen ja keittiön välillä |
| Olohuoneen uuden vitriinin päällä kyltti, jonka teksti tuntui heti omalta kun sen näin. |
| Eteisen seinällä |
| Osa tuulikaapin uutta ilmettä |
| Meidän makuuhuone |
torstai 28. kesäkuuta 2012
Kirvesmiehen tyttärentytär
Operaatio lastenvaatelipasto suoritettu ja ihan kokonaan omin pienin kätösin
Tämä oli lähtökohta (Kuva lainattu Jyskin sivulta)


Lopputulos
Tämä oli lähtökohta (Kuva lainattu Jyskin sivulta)


Lopputulos
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Vuosi elämästäni...
Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen käynyt pohjalla ja sieltä noussut hitaasti, mutta varmasti kohti ainakin osittain entistä elämää.
Kaikki alkoi vuosi sitten maaliskuussa, jolloin ensimmäiset merkit masennuksesta alkoivat nostaa päätänsä. Hoitovapaan jälkeen töihin lähteminen tuntui todella vaikealta. Ajatuskin työhön paluusta sai sydämen hakkaamaan ja tuntui että en pysty hengittämään. En saanut nukuttua.
Kesän alussa oireet pahenivat, tuntui että kaikki maailman asiat kaatuvat niskaan ja että olen korvaamaton niin töissä kuin kotonakin. Kävin työpsykologilla muutaman kerran, mutta siellä puhuttiin vain työstä. Jotenkin sitä vaan sai tsempattua itsensä läpi kesän aina syksyyn asti, vaikka psyykkinen vointi oli mitä oli. Itkin ja panikoin illat varsinkin kun olin lasten kanssa keskenään pitkiäkin aikoja.
Syksyllä tuli lopulta romahdus, istuin ja itkin työterveyshoitajalla, sain ajan työterveyslääkärille joka vihdoin otti asiani todesta. Aloitettiin lääkitys masennukseen ja ahdistukseen. Hoitosuhde aikuistyöryhmään alkoi ja jatkuu edelleen. Jäin pois töistä, olin sairaslomalla 4 kuukautta.
Marraskuussa toivottu ja odotettu vauva ilmoitti tulostaan. Jännitti ja pelotti mitä ihmiset ajattelevat, kun tuohon tilanteeseen vauva pitää hankkia. Ilo ja onnellisuus raskaudesta auttoivat jatkamaan eteenpäin.
Palasin maaliskuussa takaisin töihin luottavaisin ja iloisin mielin. Olin koko tuon neljä kuukautta käynyt säännöllisesti terapiassa ja löytänyt itseni ja omat vahvuuteni uudelleen. En enää kulkenut katse maassa, häveten itseäni.
Rakenneultrassa maaliskuussa vauvalla todettiin kampurajalat , saimme lähetteen KYS:aan ja siellä diagnoosi varmistui. Kaikki oli muuten hyvin. Kävimme toukokuussa taas KYS:ssa, vauva kasvoi hyvin ja kaikki oli kuten pitääkin. Tuosta viisi viikkoa eteenpäin ja taas uusi ultra, nyt kaikki ei ollutkaan kuten piti. Vauvan toinen aivokammio on laajentunut, takakuoppa epämuodostunut yms. viitaten hydrokefalukseen. Elämäni pisin viikko ollut tähän asti ja toinen vielä tulossa ennenkuin päästään taas KYS:aan jatkotutkimuksiin.
Rankka vuosi takana ja aivan varmasti yksi jos toinenkin edessä...
Kaikki alkoi vuosi sitten maaliskuussa, jolloin ensimmäiset merkit masennuksesta alkoivat nostaa päätänsä. Hoitovapaan jälkeen töihin lähteminen tuntui todella vaikealta. Ajatuskin työhön paluusta sai sydämen hakkaamaan ja tuntui että en pysty hengittämään. En saanut nukuttua.
Kesän alussa oireet pahenivat, tuntui että kaikki maailman asiat kaatuvat niskaan ja että olen korvaamaton niin töissä kuin kotonakin. Kävin työpsykologilla muutaman kerran, mutta siellä puhuttiin vain työstä. Jotenkin sitä vaan sai tsempattua itsensä läpi kesän aina syksyyn asti, vaikka psyykkinen vointi oli mitä oli. Itkin ja panikoin illat varsinkin kun olin lasten kanssa keskenään pitkiäkin aikoja.
Syksyllä tuli lopulta romahdus, istuin ja itkin työterveyshoitajalla, sain ajan työterveyslääkärille joka vihdoin otti asiani todesta. Aloitettiin lääkitys masennukseen ja ahdistukseen. Hoitosuhde aikuistyöryhmään alkoi ja jatkuu edelleen. Jäin pois töistä, olin sairaslomalla 4 kuukautta.
Marraskuussa toivottu ja odotettu vauva ilmoitti tulostaan. Jännitti ja pelotti mitä ihmiset ajattelevat, kun tuohon tilanteeseen vauva pitää hankkia. Ilo ja onnellisuus raskaudesta auttoivat jatkamaan eteenpäin.
Palasin maaliskuussa takaisin töihin luottavaisin ja iloisin mielin. Olin koko tuon neljä kuukautta käynyt säännöllisesti terapiassa ja löytänyt itseni ja omat vahvuuteni uudelleen. En enää kulkenut katse maassa, häveten itseäni.
Rakenneultrassa maaliskuussa vauvalla todettiin kampurajalat , saimme lähetteen KYS:aan ja siellä diagnoosi varmistui. Kaikki oli muuten hyvin. Kävimme toukokuussa taas KYS:ssa, vauva kasvoi hyvin ja kaikki oli kuten pitääkin. Tuosta viisi viikkoa eteenpäin ja taas uusi ultra, nyt kaikki ei ollutkaan kuten piti. Vauvan toinen aivokammio on laajentunut, takakuoppa epämuodostunut yms. viitaten hydrokefalukseen. Elämäni pisin viikko ollut tähän asti ja toinen vielä tulossa ennenkuin päästään taas KYS:aan jatkotutkimuksiin.
Rankka vuosi takana ja aivan varmasti yksi jos toinenkin edessä...
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Kirppistelyä
Tänään kävin taas siistimässä kirppispöytää ja viemässä lisää tavaraa, niin ja pakollinen kierros oli tietysti tehtävä :)
Äidin kanssa siivottiin eilen kotipaikan kellaria muuton edellä ja sieltä kaikkia ihanuuksia löytyi. Vanhaa Arabiaa, ihania "hopea"tarjottimia sekä kaunis ruusukuvioinen tarjoilulautanen.
Saaralle löysin ihanan meandi:n etanapaidan josta köyhdyin 8e ja olisihan siellä ollut ihana froteinen ruskea medaljonkimekkokin, mutta hinta oli aikan päätähuimaava 30 e!
Äidin kanssa siivottiin eilen kotipaikan kellaria muuton edellä ja sieltä kaikkia ihanuuksia löytyi. Vanhaa Arabiaa, ihania "hopea"tarjottimia sekä kaunis ruusukuvioinen tarjoilulautanen.
Saaralle löysin ihanan meandi:n etanapaidan josta köyhdyin 8e ja olisihan siellä ollut ihana froteinen ruskea medaljonkimekkokin, mutta hinta oli aikan päätähuimaava 30 e!
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Helppoa ja maukasta
Kiusaus...
Uskaltaisin väittää, että jokainen perheenäiti valitsee useimmiten ruuan joka on nopea ja helppo tehdä, tarvitsematta seisoa hellan ääressä tuntikaupalla sekoittamassa keitosta. Tunnustan että ainakin itse kuulun tuohon joukkoon.Aika usein meillä on myös Kaisan kokeileva keittiö ja kokeilen erilaisia muunnoksia tutuista ja turvallisista perusruuista. Kuten tämä salamikiusaus, joka syntyi ihan siitä mitä jääkaapissa sattui olemaan.
Salamikiusaus
Peruna-sipulisekoitusta
Salamisuikaleita
Valion Aura-ruokakerma
Tunniksi uuniin 200:een asteeseen
Suolaa enkä muita mausteita enää lisäillyt kun salami itsessään on jo suolainen ja ruokakermasta tuli mukava aurajuustoinen maku.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Uutta minulle...
Kesäloman ja kuukauden kuluttua alkavan äitiysloman kunniaksi ajattelin aloittaa kirjoittelemaan omaa blogia itseni ja perheeni kuulumisista ja asioista joita elämässämme tapahtuu. Kauan oman blogin perustaminen on ollut mielessä, mutta aina arjen hulinassa se on unohtunut. Jospa tänne jaksaisi ja muistaisi aina asioita päivitellä :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)



